Olen seurannut kehonrakennus- ja fitnesskilpailuja vuodesta 1981 lähtien tuomarina, valokuvaajana, huoltajana ja fanina. Näihin vuosiin sisältyy koko aikuiselämäni. Paljon hienoja hetkiä kilpailuissa, backstagella, katsomossa, tuomarinpenkillä ja saleilla ympäri maailmaa noin 35 vuotta. Matkat ja kisat tosin jatkuvat, mutta näiden sivutuotteena minulle on kertynyt kymmeniä tuhansia valokuvia, jota ovat olleet pöytälaatikoissani tai tietokoneen kovalevyllä. Kuvia on otettu huvikseen, muistoksi ja tietysti printtilehtikäyttöön Bodaus-, B&K Sports Magazine- ja BODY-lehtiin, joissa olen ollut mukana kaikki nämä vuodet. Korona iski minut keväällä kanveesiin, kun kevään Fitness Classic Jyväskylä jouduttiin perumaan, niinpä aloin miettiä mitä voisin tehdä ja siitä syntyi idea uudenlaiseen Instagram kuvagalleriaan.
Filmistä digiin
Kultaisella 1980-luvulla ei käytetty kovin paljon kameraa, kun katseltiin kilpailuja. Kaikki vain huusivat katsomossa ja kannustivat lavalla poseeraavia kilpailijoita. Mitä muutakaan olisi pitänyt tehdä? Valokuvata? Silloin ajateltiin miksi kuvata, kun voi nähdä paikan päällä. Sitä paitsi kameran filmikin oli kallista ja se piti kehittää valokuvaliikkeessä.
1990-luvulla aloin käyttää diafilmiä, joka oli vieläkin kalliimpaa, niin ostaa filmirulla ja kehittää siitä kuvia. Mutta silti tulin matkoiltani kameran filmirullia taskut täynnä ja suurin osa kuvia olivat huonosti valottuneita tai muuten yhtä tärähtäneitä kuin niiden ottaja.
Olin ensimmäinen Mr. Olympia- ja Arnold Classic USA- kilpailun presspitissä eli valokuvaaja-aitiossa, jolla oli digikamera. Se taisi olla Olympus -merkkinen ja siihen tallentui jopa 100 kilotavun kuvia. Muut kuvaajat nauroivat minulle ja digikameralleni, mutta nauru loppui viimeistään kahden vuoden päästä, jolloin kaikilla oli digikamerat presspitissä.
Jättimäinen kuvakokoelma
Kuten aiemmin kirjoitin, kuvia on aivan hirvittävä määrä ja päätin tehdä Instagramiin Suomen ja ehkä koko Pohjoismaiden suurimman ja laajimman kuvagallerian, jossa laaja otanta erilaisista tilanteista. Digin myötä kuvien tallentaminen alkoi helpottua ja nyt joka vuosi saan noin 2500-3500 uutta kuvaa, joten työ ei lopu ihan heti kesken.
Voi olla, että joku teistä on nähnyt moniakin kuvia lehtien sivuilla, mutta jopa itseäni on hämmästyttänyt katsella galleriaa, vaikka olen sen vasta aloittanut pääsiäisenä 2020.
Jos vähääkään tykkään katsella vanhoja bodybuilding- ja fitnesskuvia, niin @kpfitnessphotos on se osoite!
Huippu
Suurimman osan kuvista olen ottanut itse. Ainakin alkuaikojen kuvista, mutta viimeiset 15 vuotta olen saanut hienoja kuvia Tapani Moisalalta ja 2012 lähtien Tomi Rehelliltä. Galleriaan oman panoksensa ovat antaneet FLEX-lehden ex-pääkuvaaja Chris Lund ja hänen tyttärensä Samantha ja Ruotsin fitnessvaikuttaja Ove Rytter.
Olen rajannut kuvat siten, että olen nähnyt jokaisen kuvan synnyn tavalla tai toisella, joka itse linssin takaa, tuomaripöydän äärestä, salilla kuvauksissa tai backstagella. Eli mitään mitä en itse ole nähnyt omin silmin, ei ole ladattu galleriaan.